Noniin, on sitten tämä blogin pitäminenkin jäänyt vähemmälle kiireiden vuoksi, mutta ajattelin nyt taas vähän ryhdistäytyä. Toki voisin kirjoitella myös Facebookin puolella, mutta se on ehkä vähän kökkö formaatti pidempien tekstien kanssa. Tällä erää kirjoittelen vähän mietteitä miten tässä on mennyt viimeaikona.
Kiirettä on tosiaan pitänyt, on ollut ikkunoiden tekoa Jyväskylän Yliopistolle, monen muun tilaustyön tekemistä, verstaan laajentamista ja oma muutto. Siinä kaiken ohessa pitäisi löytää aikaa myös avovaimolle ja tällä hetkellä noin puolivuotiaalle tyttärelle. Voin kertoa ettei ole yhtälönä se kaikista helpoin mahdollinen. Toki saan tehdä työtä jota haluan ja josta todella nautin, se on iso plussa. Samaan aikaan kuitenkin riipaisee se tosiasia, että en näe perhettäni niin paljon kuin haluaisin.
Jälkikasvu herää aamusella mun kanssa seiskan ja kasin välillä ja siinä yleensä aamu touhutaan yhdessä, aamukahvin ja aamupalan jälkeen hipsin töihin noin klo 8:30 ja valitettavan usein työpäivä venyy noin klo 19-21 asti. Tuo tietty tarkoittaa sitä, että kun isi viimein pääsee kotiin, on ipana jo nukkumassa. Eli tuosta kun äkkiä laskee, on työpäivän pituus monesti 10-12 tuntia. Pisimmillään työpäivän pituus on ollut 18 tuntia. Vapaata on yleensä yksi päivä viikossa, tuosta kun tekee pikaisen laskutoimituksen, tulee kuukausittaiseksi työajaksi yleensä 200-250 tuntia. Palkkaa tästä ei (vielä ainakaan) saa kuin hikisesti TES:n minimin verran, aina ei edes sitä. Ylityökorvauksista ei tietenkään kannata tässä yhteydessä mainita mitään, tuntematon käsite. Välillä sitä pysähtyy miettimään että miten tätä oikein jaksaa, välillä kysyy itseltään että onko sitä ihan hullu kun tätä tekee...
Yrittäjän elämä on välillä vähän vuoristorataa: Välillä tuntuu että pystyy melkein mihin vaan, varsinkin silloin kun asiat menevät putkeen ja asiakkaat ovat tyytyväisiä tehtyihin tuotteisiin. Tietyllä tavalla yksi hienoimpia asioita mitä välillä kokee; omin ajatuksin, omin ideoin, omin käsin ja periksiantamattomalla asenteella on saanut luotua kalustemalliston, jota kehtaa esitellä ja joita ihmiset myös ostavat. Mahtava onnistumisen tunne, siitä kuuluu kiitos asiakkaille!
Sitten on se kääntöpuolensa, asiat kun eivät aina onnistu. Välillä on raskaita viikkoja, tulee tilauksien peruutuksia ja samaan aikaan postilaatikko on oksennettu turvoksiin laskuja. Rahahanat menee hetkeksi kiinni, kuitenkin samalla pitää saada vuokrat maksettua, lainat lyhennettyä, työntekijälle palkka maksettua, YEL maksuista sun muista puhumattakaan. Omalla palkalla ei niin väliä ole. Siihen vielä pieleen menneet suunnitelmat vapaa-ajan suhteen niin johan alkaa hymy hyytyä ja tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, lopettaa, todeta että pitäkää tunkkinne, saatana!
Silloin on tosiaan aidosti syytä pistää ne hanskat pöydälle ja mennä kotiin, pistää sauna lämpeämään ja viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Sieltä se jotenkin aina löytyy voima jaksaa seuraavana päivänä taistoa tuulimyllyjä vastaan. Ei varmastikaan tosin ole helppoa elää allekirjoittaneen kanssa, paljon tässä joutuu puoliso venymään, enemmän kuin minäkään varmaan tajuan. Yritän kuitenkin työpäivän jälkeen keskittyä perheeseen ja siihen että olen itse paikalla, ja ennenkaikkea, läsnä. Nykyisellään pyrin pistämään puhelimen ja tietokoneen illaksi kiinni, ettei tuo arvokas iltahetki mene ohitse. Yritän kai sanoa, että arvostan avokkini pitkäpinnaisuutta ja hermoja, enkä jaksaisi tätä ilman hänen tukeaan ja olemassaoloaan.
Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tätä enää mihinkään, niin paljon tästä kuitenkin jollain tavalla nauttii.. Kai mä sit oon vähän hullu ja päästäni sekaisin.
Mikäkö tän kirjoituksen pointti on? En oikein tiedä, ehkä halusin omalta osaltani kertoa millaista yrittäjyys voi olla, osoittaa ettei sitä ainakaan kannata alkaa kadehtimaan ja ajatella että yrittäjä/työnantaja kierii fyrkassa ja riistää työntekijältä nahat selästä. Ehkä halusin vähän purkaa omia tuntojani, jäsentää ajatuksia. Niin tai näin, kirjoitettu on nyt kuitenkin. Jos jaksoit tänne asti lukea, hyvä homma. :) Jos siltä tuntuu, tätä saa jakaa sosiaalisen mediankin puolella.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Tekemistä, innostumista, intohimoa ja uuden luomista.
Bruce Oreckin näkökantoja Suomesta.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417785839073?jako=920bab5c3a157dbff7378ee4f649837f&ref=og-url
Hassua, Törmäsin tähän artikkeliin, lueskelin sitä eteenpäin ja jossain vaiheessa pidin pikku tauon ja pistin Jarkko Aholan tulkinnan Finlandiasta soimaan taustalle, hetken perästä sain lukea että toimittaja voi hyvin kuvitella Brucen puheiden taustalle Finlandian soimaan. Jotenkin tuntuu, että muutamien vuosien haparoinnin jälkeen ollaan lähellä uutta nousua, uutta asennetta ja ilmapiirin muutosta. Poliitikotkin ovat heränneet vähitellen liialliseen byrokratiaan, kyttäämiseen ja kansalaisten sekä yritysten kyykyttämiseen.
Suomi kaipaa nyt perinpohjaista tuulettamista asenteiden ja näkemyksien kanssa. Uusi sukupolvi on tuota asiaa aloittamassa ja kuten Oreck haastiksessa totesi, myös allekirjoittanut uskoo että asiat tuleva muuttumaan radikaalisti. Se muutos ei välttämättä ole kivuton, mutta se on välttämätön.
Itse olen paljon näitä asioita pienessä päässäni miettinyt, vaikken sinällään politiikasta olekaan kiinnostunut. Kuitenkin yrittäjänä sitä on pakko olla edes vähän kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtuu ja mihin suuntaan tätä valtiota viedään. Jos suunta on huono, sillä on väistämättä huono vaikutus myös omaan työtilanteeseen ja oman perheen hyvinvointiin.
Oma asenteeni omaa ammattia ja toimialaa kohtaa on tietyllä tavalla perinteisestä poikkeava. Usein törmää eri lähteissä siihen, kuinka ammattilaiset ja harrastajat tekevät puisia huonekaluja täysin perinteiseen tyyliin. Eli sitä täysin tavanomaista pirtinpöytää, tavallista levitettävää puusohvaa, vinojaloilla olevaa puupenkkiä, vastaavaa tuolia ja mitäänsanomattomia puisia arkkuja väkerrellään kilpaa pitkin Suomea. En vähättele tekijöiden taitoa, mutta tuossa kiteytyy osaltaan juuri se mistä myös herra Oreck Suomea moittii: pitäydytään liikaa vanhassa näkemyksessä eikä kehitetä asioita eteenpäin.
Minultakin on joskus kysytty, että tekisinkö tuollaisen aivan tyypillisenmallisen pöydän, jonka malli on peräisin yli 60 vuoden takaa. Periaatteessa sen voisin tehdä, mutta halvemmalla sen saa kun etsii sen käytettynä netistä. Kunnioitan kyllä perinteitä ja tottakai puusepän ammatissa on monia wanhoja totuuksia ja työtapoja, joiden kohdalla ei kannata pyörää keksiä uudelleen. Kuitenkaan minua ei, anteeksi vain, kiinnosta ottaa omaa mallistooni kalusteita jotka on nähty jo ties kuinka moneen kertaan.
Palan halusta luoda jotain uutta, ravistella Suomea ja suomalaisia huonekalujen ja sisustuksen osalta, kehittää täysin oman ja uniikin malliston. Tyylini tehdä ja toimia saattaa jopa ärsyttääkin joitakin ihmisiä, mutta sille minä en voi mitään. Teen tätä omaa juttuani oman makuni ja päätösteni pohjalta, vei se sitten eteenpäin tai konkurssiin, mutta teinpähän niinkuin itse halusin. Tähän asti se on toiminut ja siitä olen mielettömän kiitollinen ihan jokaiselle toimintaani seuraavalle ja ennenkaikkea jokainen asiakas ansaitsee suuren kiitoksen!
Koen että minulla on vielä todella paljon annettavaa tälle alalle, ja vaikka nykyiselläänkin olen julkaissut kuvia (palautteiden perusteella) huikeista taidonnäytteistä, lupaan että parempaa on vielä tulossa ja parhaat työt vielä luomatta. Nuo visiot ja ajatukset vain odottavat oikeaa hetkeään päästä toteutettaviksi. Jokainen visio ja jokainen uusi toteutus ruokkii aina vain hienompia visioita ja kartuttaa kädentaitoja eteenpäin, jotta voin tehdä jotain vielä hienompaa. En tietenkään väitä että olisin Suomen paras puuseppä, mutta sen voin vilpittömästi kyllä sanoa että ideat ja visiot eivät kesken lopu ja se on rikkaus tässä ammatissa.
Harmi etten pysty sanoiksi muotoilemaan sitä intohimoa, motivaatiota ja innostuneisuutta joka vie minua eteenpäin ja saa minut kehittelemään koko ajan uusia ideoita. Jos Suomesta löytyy eri aloilta paljonkin kaltaisiani ihmisiä, joilla on samanlainen palo tekemäänsä asiaa kohtaan, en hetkeäkään epäile etteikö Suomesta vielä tulisi maailmalla tunnettu ja arvostettu valtio. Puhumattakaan siitä, etteikö suomalaisista tuotteista tulisi maailmalla vielä haluttuja kohteita!
Jos jaksoit lukea koko tekstin, mahtavaa! :) Jos et, no, ei sekään väärin ole (tosin silloin et tätäkään lausetta edes näe)
Saa jakaa veispuukissa jos haluaa. :)
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417785839073?jako=920bab5c3a157dbff7378ee4f649837f&ref=og-url
Hassua, Törmäsin tähän artikkeliin, lueskelin sitä eteenpäin ja jossain vaiheessa pidin pikku tauon ja pistin Jarkko Aholan tulkinnan Finlandiasta soimaan taustalle, hetken perästä sain lukea että toimittaja voi hyvin kuvitella Brucen puheiden taustalle Finlandian soimaan. Jotenkin tuntuu, että muutamien vuosien haparoinnin jälkeen ollaan lähellä uutta nousua, uutta asennetta ja ilmapiirin muutosta. Poliitikotkin ovat heränneet vähitellen liialliseen byrokratiaan, kyttäämiseen ja kansalaisten sekä yritysten kyykyttämiseen.
Suomi kaipaa nyt perinpohjaista tuulettamista asenteiden ja näkemyksien kanssa. Uusi sukupolvi on tuota asiaa aloittamassa ja kuten Oreck haastiksessa totesi, myös allekirjoittanut uskoo että asiat tuleva muuttumaan radikaalisti. Se muutos ei välttämättä ole kivuton, mutta se on välttämätön.
Itse olen paljon näitä asioita pienessä päässäni miettinyt, vaikken sinällään politiikasta olekaan kiinnostunut. Kuitenkin yrittäjänä sitä on pakko olla edes vähän kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtuu ja mihin suuntaan tätä valtiota viedään. Jos suunta on huono, sillä on väistämättä huono vaikutus myös omaan työtilanteeseen ja oman perheen hyvinvointiin.
Oma asenteeni omaa ammattia ja toimialaa kohtaa on tietyllä tavalla perinteisestä poikkeava. Usein törmää eri lähteissä siihen, kuinka ammattilaiset ja harrastajat tekevät puisia huonekaluja täysin perinteiseen tyyliin. Eli sitä täysin tavanomaista pirtinpöytää, tavallista levitettävää puusohvaa, vinojaloilla olevaa puupenkkiä, vastaavaa tuolia ja mitäänsanomattomia puisia arkkuja väkerrellään kilpaa pitkin Suomea. En vähättele tekijöiden taitoa, mutta tuossa kiteytyy osaltaan juuri se mistä myös herra Oreck Suomea moittii: pitäydytään liikaa vanhassa näkemyksessä eikä kehitetä asioita eteenpäin.
Minultakin on joskus kysytty, että tekisinkö tuollaisen aivan tyypillisenmallisen pöydän, jonka malli on peräisin yli 60 vuoden takaa. Periaatteessa sen voisin tehdä, mutta halvemmalla sen saa kun etsii sen käytettynä netistä. Kunnioitan kyllä perinteitä ja tottakai puusepän ammatissa on monia wanhoja totuuksia ja työtapoja, joiden kohdalla ei kannata pyörää keksiä uudelleen. Kuitenkaan minua ei, anteeksi vain, kiinnosta ottaa omaa mallistooni kalusteita jotka on nähty jo ties kuinka moneen kertaan.
Palan halusta luoda jotain uutta, ravistella Suomea ja suomalaisia huonekalujen ja sisustuksen osalta, kehittää täysin oman ja uniikin malliston. Tyylini tehdä ja toimia saattaa jopa ärsyttääkin joitakin ihmisiä, mutta sille minä en voi mitään. Teen tätä omaa juttuani oman makuni ja päätösteni pohjalta, vei se sitten eteenpäin tai konkurssiin, mutta teinpähän niinkuin itse halusin. Tähän asti se on toiminut ja siitä olen mielettömän kiitollinen ihan jokaiselle toimintaani seuraavalle ja ennenkaikkea jokainen asiakas ansaitsee suuren kiitoksen!
Koen että minulla on vielä todella paljon annettavaa tälle alalle, ja vaikka nykyiselläänkin olen julkaissut kuvia (palautteiden perusteella) huikeista taidonnäytteistä, lupaan että parempaa on vielä tulossa ja parhaat työt vielä luomatta. Nuo visiot ja ajatukset vain odottavat oikeaa hetkeään päästä toteutettaviksi. Jokainen visio ja jokainen uusi toteutus ruokkii aina vain hienompia visioita ja kartuttaa kädentaitoja eteenpäin, jotta voin tehdä jotain vielä hienompaa. En tietenkään väitä että olisin Suomen paras puuseppä, mutta sen voin vilpittömästi kyllä sanoa että ideat ja visiot eivät kesken lopu ja se on rikkaus tässä ammatissa.
Harmi etten pysty sanoiksi muotoilemaan sitä intohimoa, motivaatiota ja innostuneisuutta joka vie minua eteenpäin ja saa minut kehittelemään koko ajan uusia ideoita. Jos Suomesta löytyy eri aloilta paljonkin kaltaisiani ihmisiä, joilla on samanlainen palo tekemäänsä asiaa kohtaan, en hetkeäkään epäile etteikö Suomesta vielä tulisi maailmalla tunnettu ja arvostettu valtio. Puhumattakaan siitä, etteikö suomalaisista tuotteista tulisi maailmalla vielä haluttuja kohteita!
Jos jaksoit lukea koko tekstin, mahtavaa! :) Jos et, no, ei sekään väärin ole (tosin silloin et tätäkään lausetta edes näe)
Saa jakaa veispuukissa jos haluaa. :)
torstai 4. joulukuuta 2014
Karmea ikkunanpoka- ja karmiprojekti
Tuossa aiemmin syksyllä tehtiin verstaalla eräälle toimeksiantajalle ikkunanpokia, yhteensä peräti 72 kappaletta. Loppukohde noilla oli/on Jyväskylän Yliopisto. Ilmeisesti projekti meni tilaajan mielestä hyvin, koska samainen firma tilasi nyt uuden satsin ikkunoita. Tällä kertaa pokia tulee 40 kappaletta ja karmeja 7 kappaletta. Hassu suhde noilla luvuilla, tiedän, selittyy sillä, että yhdessä isossa (200 x 300 cm) karmikokonaisuudessa on yhteensä aina 8 ikkunanpokaa. Noiden lisäksi on vielä kaksi pienempää karmikokonaisuutta joissa on oma määränsä ikkunoita.
Ei nyt ehkä se mielenkiintoisin mahdollinen työ tehtäväksi, mutta kuvastaa kyllä oikein hienosti puusepän arkea. Sitä on tehtävä mitä tilataan, varsinkin tällaisena talousaikana. Eikä tuokaan homma toki vastenmielinen ole, mutta ydinosaaminen Puustikin verstaalla on kuitenkin huonekaluissa. :) Sinällään oon kyllä aivan äärimmäisen kiitollinen näistä isoista ikkunatilauksista ja nöyränä otan ne vastaan.
Se hyöty näistä toki on myös, että tätäkin varten jouduin ostamaan taas uuden työkoneen, eli talttaporakoneen. Jos ei terminä sano mitään, niin sillä porataan neliskanttisia reikiä. Kyllä, luit oikein. :D Kätevä kone, joka tämän projektin jälkeen kyllä palvelee varmasti jatkossakin.
 |
| Kuvassa yksi karmikokonaisuus, kokoa tosiaan 200 x 300 cm. |
 |
| Holzmann talttaporakone. Kuva lainattu veistokone.fi osoitteesta. |
perjantai 14. marraskuuta 2014
Riistalankkuja
Joopasta joo, otin ja kokeilin tänään vähän eri variaatioita pihvilankkujen ympärillä ja onnistuin kehittelemään ainakin omaan silmään toimivat hirven ja poron symbolit. Nyt on sitten metsämiehille ja Lapin ystävillekin omansa! :)
Jos haluat moisen itsellesi tahi lahjaksi, nakkaa viestä puustikki@gmail.com.
35 €/kpl, useampia tilatessa saat paljousalennusta.
maanantai 10. marraskuuta 2014
Aarnikotka lensi kotiin.
Juuh, sain sohvan viikonlopun aikana valmiiksi ja kärräsin sen asiakkaalle.
Jotenkin ny tuntuu ihan siltä että on pakko vähän pukea sanoiks tuota projektia.
Hommahan siis alkoi sillä että asiakas halusi sohvan, mutta tässä vaiheessa ei ollu tarkempaa käsitystä että millaisen. Muutaman luonnoksen rääpäisin paperille ja siitähän homma sitten alkoi jalostumaan. Vähä vähältä sohva eteni, välillä jouduin tekemään ihan muita projekteja ja sohva lepäili laakereillaan. Viimein kuitenki pääsin kunnolla sohvan kimppuun ja homma eteniki mukavasti.
Välillä joutu tosissaan raapimaan päätä että miten minkäki homman saa toimimaan. Moni on nyt projektin valmistuttua kysynykin, että oliko vaikea tehdä. Noh, miten sen ottaa. Itse tekeminen ei ollu vaikeaa, mutta vaikeampaa oli miettiä että Miten minkäkin homman tekee jotta kokonaisuus pelittää. Toteutus ei ollut se ongelma missään vaiheessa.
Nyt kun männä viikonloppuna sain sohvan asiakkaalle, tuli jotenki tyhjä olo. Helpottunut, mutta tyhjä. Kuitenkin tuohon käytin viimeisen reilun kuukauden aikana valtaosan valveillaoloajasta, ja työpäivät oli monesti 12 tuntisia, yhdellä vapaapäivällä viikossa. Voi veljet. Helppo tuo rypistys ei ollu, mutta sitäkin antoisampi. Tuohon ammensin kyl kaiken osaamisen ja hahmotuskyvyn. Toki tuosta sais vieläkin paremman, jos käyttäis lisäkuukauden hinkkaamiseen ja hankaamiseen, mut en tiiä oisko se enää sen väärti. Ja puhumattakaan siitä, että maksaisko mulle siitä enää kukaan. :D Mut jotenkin nyt on autuas olo ja tämä kulunut maanantai meniki verstaalla pitkälti laskutushommia päivittäessä, kotisivuja viilatessa ja muussa puusepäntyön oheistoiminnassa. Takki sen verta tyhjä etten "oikeisiin" töihin tänään rehellisesti sanottuna pystyny. Ehkä kroppa ja kuuppa kaipaa lepoa. Hyvä näin.
No, nyt kuitenkin pläjäytän sitten kuvakavalkadin pällisteltäväks tästä rojektista valmiina. Olkaatten hyvät.
Kommenttia kuulisin mieluusti ja toki tätä saa levittää sosiaalisen median ja muiden puolella niin paljon kuin lystää! :)
Jotenkin ny tuntuu ihan siltä että on pakko vähän pukea sanoiks tuota projektia.
Hommahan siis alkoi sillä että asiakas halusi sohvan, mutta tässä vaiheessa ei ollu tarkempaa käsitystä että millaisen. Muutaman luonnoksen rääpäisin paperille ja siitähän homma sitten alkoi jalostumaan. Vähä vähältä sohva eteni, välillä jouduin tekemään ihan muita projekteja ja sohva lepäili laakereillaan. Viimein kuitenki pääsin kunnolla sohvan kimppuun ja homma eteniki mukavasti.
Välillä joutu tosissaan raapimaan päätä että miten minkäki homman saa toimimaan. Moni on nyt projektin valmistuttua kysynykin, että oliko vaikea tehdä. Noh, miten sen ottaa. Itse tekeminen ei ollu vaikeaa, mutta vaikeampaa oli miettiä että Miten minkäkin homman tekee jotta kokonaisuus pelittää. Toteutus ei ollut se ongelma missään vaiheessa.
Nyt kun männä viikonloppuna sain sohvan asiakkaalle, tuli jotenki tyhjä olo. Helpottunut, mutta tyhjä. Kuitenkin tuohon käytin viimeisen reilun kuukauden aikana valtaosan valveillaoloajasta, ja työpäivät oli monesti 12 tuntisia, yhdellä vapaapäivällä viikossa. Voi veljet. Helppo tuo rypistys ei ollu, mutta sitäkin antoisampi. Tuohon ammensin kyl kaiken osaamisen ja hahmotuskyvyn. Toki tuosta sais vieläkin paremman, jos käyttäis lisäkuukauden hinkkaamiseen ja hankaamiseen, mut en tiiä oisko se enää sen väärti. Ja puhumattakaan siitä, että maksaisko mulle siitä enää kukaan. :D Mut jotenkin nyt on autuas olo ja tämä kulunut maanantai meniki verstaalla pitkälti laskutushommia päivittäessä, kotisivuja viilatessa ja muussa puusepäntyön oheistoiminnassa. Takki sen verta tyhjä etten "oikeisiin" töihin tänään rehellisesti sanottuna pystyny. Ehkä kroppa ja kuuppa kaipaa lepoa. Hyvä näin.
No, nyt kuitenkin pläjäytän sitten kuvakavalkadin pällisteltäväks tästä rojektista valmiina. Olkaatten hyvät.
Kommenttia kuulisin mieluusti ja toki tätä saa levittää sosiaalisen median ja muiden puolella niin paljon kuin lystää! :)
torstai 6. marraskuuta 2014
Väriä ja öljyä pintaan
Eipä tässä ihmeitä, sohva on melekeen valmis. Pikkuteaser ennen viikonloppua kun tuotteen luovutus alkais olemaan käsillä.. :)
maanantai 3. marraskuuta 2014
Tyynysotaa ja värileikkiä.
 |
| Istuintyynyjen mallailua, nyt alkaa paremmin jo hahmottua. :) |
Oolrait oujee. Tänään saapuivatten istuinaihiot ja selkänojatyynyjen aihiot. Tai siis, no, ne tyynyt, mutta ei niissä vielä verhoiluja ole. Istumakorkeutta joutui vähän fundeeraamaa ja koko sohvaa pitää korottaa 5cm. Ei oo palijosta kii, mutta ei tässä kohtaa enää viiti jättää asiaa sikseen jos jokin seikka ei miellytä. Verhoiluksi istuintyynyihin tulee laadukas antiikkinahka, selkänojiin harvinaisen päheällä kuviolla oleva puuvillakangas. Maukas kokonaisuus etten sanoisi.
Mutta ei siinä suinkaan kaikki. Piiiiitkä päivä painettu, osia tehty vähän lisää ja sohva purettu taas kertaalleen osiin. Niinjoo, samalla kuuntelin Raskasta Joulua levyjen tuotoksia. Takaisin aiheeseen: Sohvan värimaailma alkoi vähitellen hahmottumaan Liberonin spriipetsien ja mustan maalin avulla. Väritys kaipaa vielä reilusti hienosäätöä, mutta kuitenkin tuo on nyt iso harppaus eteenpäin. Samalla roimaisin siivet kiinni liimalla, puutapeilla ja tavoistani poiketen jouduin käyttämään myös pari ruuvia, jotka tosin tulpataan piiloon. Etu- ja takatassut nakkasin myös kiinni samalla, joten sohva on enää oikeastaan viimeistelyä vaille valamis (tosin on siinäkin ihan tarpeeksi).
Toki tuossa ny vielä riittää puurtamista, kuten aiemmin sanoin, koko sohvaa pitää nostaa sen
5 cm ja aika olennainen juttu on myös tehtävä otukselle: häntä. Veikkaanpa että siitäkään ei taas tuu liian heleppoo.. Joskin tässäkin taas sama juttu, että ei kannata jättää puolitiehen enää tässä vaiheessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)